Posted by Elli on tammi 30, 2018
Mies joka myi Eiffel tornin. Kahdesti.

Mies joka myi Eiffel tornin. Kahdesti.

Victor Lustig syntyi Unkarissa 1890, ja teki uran itselleen huippuluokan huijarina Atlantin molemmin puolin 1900-luvulla. Hän oli lahjakas läpi opintojensa, mutta joutui usein vaikeuksiin uhkapelien, ja varattujen naisten vuoksi. Opiskelujen jälkeen Victor hakeutui rikolliselle uralle, käyttäen hyväkseen kielipäätään ja koulutustaan isorahaisiin huijauksiin. Suuri osa Victor Lustigin huijauksista tapahtui Euroopan ja Amerikan väliä seilaavilla laivoilla, joilla hän esiintyi Broadway musikaali tuottajana, ja otti huijatuilta lahjoituksia olematonta musikaalia kohtaan.

Lustig kehitti myös kuuluisan laatikon huijauksen, jossa hän uskotteli uhreilleen että heille esitetty laatikko pystyi kopioimaan setelejä. Huijari esitteli laatikon toiminnan uhrille, ennalta laatikkoon laitetun setelin kanssa. Tämän jälkeen huijari kieltäytyi myymästä laatikkoa, kunnes uhri nosti hintaa tarpeeksi korkeaksi. Uhrin maksettua laatikosta, Lustig pakeni paikalta laatikon kanssa, jättäen helppo uskoisen ilman rahaa, ja ilman laatikkoa.

Victor Lustig jätti jälkeensä kymmenen käskyä tulevaisuuden huijareille. Näiden mukaan menestyvä huijari oli hyvä ja kärsivällinen kuuntelija, näytti aina kiinnostuneelta siitä mitä huijattava kertoi hänelle, ja käytti hyväkseen uhrin mielipiteitä politiikasta, uskonnosta ja seksistä. Huijarin ei kuitenkaan tullut urkkia uhrin yksityiselämästä, sillä tämä herätti epäilyksiä ja jos huijari oli hyvä, uhri kertoi tarvittavat asiat hänelle joka tapauksessa. Lustigin mukaan huijarin ei tullut puhua sairauksista ellei huijaus nimen omaan vaatinut sitä, ja hänen tuli saapua paikalle selväpäisenä, ja siistinä.

Eiffel torni huijaus

Meistä moni on ihaillut Pariisin Eiffel tornia joko lähi etäisyydeltä, tai ainakin kuvista. Kovinkaan moni ei ole varmasti kuitenkaan ajatellut, että tornin yksityisomistaminen olisi mahdollisuus. Syntyjään Unkarilainen Victor Lustig onnistui kuitenkin myymään tornin yksityisille kansalaisille kahdesti. 1925 Victor palasi Amerikasta Parisiin laivalla, ja sattui lukemaan sanomalehti artikkelin Eiffel tornin kunnossa pitoa koskevista ongelmista, mikä antoi hänelle idean huimaan huijaukseen.  Maailman näyttelyä varten rakennetun monumentin kunto oli rapistunut vuosien myötä, ja artikkelin mukaan julkinen mielipide oli sitä mieltä, että torni kannattaisi myydä romumetalliksi, jotta se ei aiheuttaisi Pariisin kaupungin vararikkoa.

Lustig teetti tarkat kopit Ranskan hallituksen virallisista kirjekuorista ja -papereista, ja otti itselleen huoneen de Crillon hotellista, jättimäisestä luksus linnoituksesta. Sieltä käsin Victor kutsui Ranskan romumetalliteollisuuden jättiläisiä tapaamisiin, esiintyen Ranskan hallituksen työntekijänä. Teollisuuden johtajat saivat kuulla, kuinka torni myytäisiin korkeimmalle tarjoajalle, Pariisin kaupungin varojen säästön puolesta. Lustigin yleisö oli hurmaantunut huijarin joviaalista persoonallisuudesta, ja uskoivat häntä täysin, kun hän kertoi heille että sopimuksen tuli pysyä täydessä hiljaisuudessa töiden alkamiseen saakka, jotta hallitus pystyi välttämään Ranskan kansalaisten protestit. Tapaamisen aikana Lustig teki tarkkoja muistiinpanoja yleisönsä hyväuskoisuudesta, ja kenen kanssa hänellä olisi parhaat mahdollisuudet viedä huijaus loppuun saakka.

Uhriksi valittiin lopulta Pariisilaisen bisnes yhteisön laidoilla liikkunut André Poisson, jonka heikko itsetunto pehmitti hänen bisnesälyään. Lustig vakuutti uhrinsa useissa yksityisissä tapaamisissa olevansa korruptoitunut virkamies, joka otti lahjuksia tiettyjen henkilöiden suosimisesta. Poisson uskoi että tornin omistus nostaisi hänet Pariisin bisneseliittiin, ja maksoi suuria lahjuksia valheelliselle virkamiehelle vahvistaakseen tornin omistuksen. Varsinaisen ostohetken lähestyessä Lustig pakeni Itävaltaan. Poisson häpesi huijauksen uhriksi joutumistaan tarpeeksi ettei ilmoittanut siitä poliisille, ja tarkkailtuaan Pariisilaisia lehtiä kuukausien ajan varmistaakseen että hänen huijauksensa ei ollut julkisessa tiedossa, Lustig palasi Pariisin, jossa hän toisti prosessin.  Toisella yrityksellä uhri ei ollutkaan yhtä helposti hiljaisuuteen nolattava, ja poliisi kannoillaan Lustig pakeni Valtameren yli Amerikkaan, jossa hän vietti suuren osan loppu elämästään. Lustig kuoli Alcatraz vankilasaarella keuhkokuumeeseen 1947.

Post a Comment

Comments are closed.